Pitkästä hiljaiselosta huolimatta, olemme tasaisesti vieneet Audi-projektia eteenpäin. Olemme rakentaneet käytännössä koko vakuumimuokkaussysteemin uusiksi jotta saamme polykarbonaatin muokkaukseen tarvittavan lämpötilan ja vakuumin muodostettua. Samalla olemme parantaneet muitakin osa-alueita aika reippaasti. Esimerkiksi muovin kokoa on kasvatettu ja nyt koko systeemi on yhdessä "tornissa" aiempien erillisten laatikoiden sijaan.

Tänään saimme vihdoin ensimmäiset rohkaisevat tulokset uusitulla vakuumilaitteistolla ja polykarbonaatilla.
Vieläkään emme onnistuneet täydellisesti, mutta saimme suurimman ongelman, eli riittävän lämmöntuoton ratkaistua. Puuttuva palanen oli Ikeasta ostettu rullaverho jonka toiselle puolelle liimasimme foliota :)

Projekti on edelleen elossa ja hommat etenevät vaikka tänne emme ole mitään päivittäneetkään.

Olemme tehneet lämmityslaatikosta jo kaksikin uutta versiota ja nyt vaikuttaa aika hyvältä lämmöntuoton osalta. Myös kauan suunnitelmissa ollut muovikehikon uusi versio on valmis, mutta saimme sen verran monta "hyvää" ideaa, että taidamme tehdä sen vielä kertaalleen uusiksi.

Pakko myöntää, että on tuo polykarbonaatti aika hemmetin paljon kestävämpää tavaraa kuin PETG. Lujuustesteissä on saanut purkaa patoutunutta raivoa aika lailla kyllästymiseen asti.

Tällä hetkellä muokkaamme laitteistoa vähän kompaktimpaan tilaan samalla kun käännämme lämmityksen todennäköisesti yläpuoliseksi, laitan lisää päivitystä kuvien kera kunhan saamme jotain esiteltävän arvoista.

p.s. Tarrojen tekijä mahdutti korin Bajan ympärille joten näköjään pidemmätkin akselivälit toimivat kelvollisesti, yritän saada siitä kuvan jaettavaksi.

Kiitos Majuri hyvistä pointeista, veikkaan, etteivät meidän lämpötilat ehkä todellisuudessa eroa niin paljon toisistaan vaan syynä on enemmän se, ettemme saa mitattua luotettavasti lämpöä. Olemme käyttäneet halpaa infrapunamittaria mutta onko sinulla tai jollain muulla vinkkiä siitä, miten lämpötilan saisi mahdollisimman tarkasti mitattua, varsinkin niissä muoveissa joissa ei voi käyttää suojakalvoja?

Olemme etsineet sopivan lämpötilan ihan yritys- ja erehdystaktiikalla. Eli olemme pitäneet muovia paistumassa x minuuttia ja kokeilleet joko muovautuu (pilalle mennyttä muovia on kerääntynyt aika iso kasa). Kelloa ja venymän laajuutta tarkkailemalla olemme haarukoineet mielestämme optimin. Toki tämä taktiikka voi olla virhealtis mikäli olosuhteet muuttuvat, mutta emme ole täysin luottaneet mittarilukemaan muovin läpinäkyvyyden vuoksi.

Kiitos Niki vinkistä, pitääkin tutkia tuota kestävyysasiaa, korit on kuitenkin suunniteltu ajettaviksi eikä pelkästään hyllyn päälle.

Viisi uutta koria joista ei ole yhtään varausta olisi työn alla ja ne voidaan myydä kaikki. En uskalla luvata aikataulusta mitään etten joudu pakittelemaan sanomisissani, mutta loputkin materiaalit saadaan ensi viikon alussa, eikä itse muovaukseen mene kauaa siiven tekoa lukuunottamatta. Voin laittaa vaikka tänne viestiä heti kun on valmista ja lisätietoja saa vaikka yv:llä.

Lainaus käyttäjältä: Racinwhitbaja - 11.09.14 - klo: 16.30
Kyllä on komea projekti teillä menossa! Miten monta koria pystytte tekemään jos vaikka yhden itellekkin sais ostettua?

Tässähän raavas mies punastuu kaikista positiivisista kommenteista.

Saatiin tarravelhon kanssa luotua vähän lisää detaljeja uusien tarrojen muodossa, mm. takaosan tuulettimet, rekisterikilpi, korisokat ja korjatut numeroläpyskät. Laitan kuvia kunhan saamme toisen korin valmiiksi.

Toisen projektilaisen korin muovaus onnistui paremmin kuin omani joka oli aiemman vakuumilaitteistoversion lopputulos ja tällä kertaa ei tarvitse peitellä teipeillä maalausvirheitä koska minä en maalannut koria.

Kiitos kehuista.

Kuvissa näkyvä auto on Smartech Thunderboltin alustalla. Kori ei ole kaikissa kuvissa ihan oikeassa kohdassa johtuen koripostien väliaikaisesta kiinnitysestä. Hyvä puoli väljyydessä on se, että mahtuu vähän leveämpikin auto alle, esim. Nutech ja Redcatin Rampage ovat sen verran leveitä, että täyttävät lokasuojat juuri sopivasti.

Smartechin akseliväli on 520mm ja kuten kuvista näkee, on se aika lailla minimimitta. Eli pidempi akseliväli on ok mutta lyhyemmän kanssa voi tulla ongelmia.

Mikäli kiinnostusta löytyy niin toki teemme noita koreja muillekin vaikka varsinaiseen sarjatuotantoon asti ei taida riittää resursseja.

Kiitos tonza!

Päätimme säästää ja tulostaa tarrat kotitulostimella. Tulos oli katastrofaalinen monessakin mielessä. Tarrojen leikkaus ja liimaus oli tuskallisen työlästä, musteet levisivät ja jälki oli aika vaisua muutoinkin.


Onneksi pyörsimme päätöksemme olla käyttämättä ammattilaisia apuna ja teimme yhteistyössä hannulat.com:in kanssa hyvin onnistuneet tarrat. Ero kunnon painojäljen ja kovaan kulutukseen tarkoitetun materiaalin sekä kotitulosteen välillä on aika huikea. Kotitulosteita varten piirtämämme maskit ja detaljit kävivät sellaisenaan, mutta kaikki sponssitarrat ja raidat piirrettiin uudestaan ja hyvä niin. Tarrat saatiin myös muotoon leikattuina mikä tietysti helpotti asioita enemmän kuin kehtaan myöntää.





Tarrat herättivät auton aika lailla henkiin ja viimeinen silaus oli takasiipi sekä detaljit. Tässä kohtaa vähän harmitti, ettei käyttämämme kori ollut suinkaan parhaiten onnistunut yksilö, mutta positiivisena puolena on luonnollisesti se, että jatkossa koreista saa hienompia jo sen vuoksi, että muovausjälki on paljon parempaa.

Siipi muotoiltiin samasta puolentoista millin PETG:stä kuin korikin ja sen teossa pyrimme materiaalin tehokkaaseen käyttöön ja helppoon kokoamiseen. Siiven palaset on liitetty toisiinsa popniitein.



Lisäsimme myös muutaman detaljin jotka mielestämme luovat Audille ominaista ilmettä. Lisäsimme lokasuojiin "ohjurit" ja leikkasimme osan ilmanottoaukoista auki jonka jälkeen liimasimme taustalle alumiiniverkot. Ilmanottoaukot palvelevat ulkonäön lisäksi myös oikeasti ilmanottoaukkoina ja saatamme tehdä niitä vielä lisääkin.







Jatkossa myös tarrasettiin on lisätty muutama detalji, mutta niistä ei valitettavasti ole vielä kuvia jaettavaksi.

Kaiken koheltamisen jälkeen lopputuloksesta tuli sen verran tyydyttävä, etttä välillä epätoivoinenkin urakka tuntuu kaiken koetun arvoiselta.


Valmis kori.

Ensimmäinen maalaus on luonnollisesti tehdasvärityksen mukainen. Päätimme maalata mustat taustat etumaskiin ja muutaman ilmanottoaukon. Maalasimme myös konepellin ja c-pilareiden raidat mikä oli näin jälkikäteen ajatellen erittäin typerä ajatus. Raitojen tekeminen teipillä on älyttömästi helpompaa.

Käytimme sekä nestemaskia, että teippiä ja pakko myöntää, että teipin käytössä olisi pitänyt olla huolellisempi. ikkunoiden rajat tuli hutaistua kiireessä ja huonon työjäljen korjaaminen on helpoimmillaankin erittäin haastavaa. Kiire on toisaalta ihan ymmärrettävää sillä vuoden tahkottuamme laitteiston kanssa, ei valmista koria olisi millään malttanut odottaa.



Ostimme laatikollisen spray-maaleja ensimmäsiin testikoreihin, mutta jatkossa käytämme ruiskua. Korin maalaamiseen meni noin 2 pulloa keltaista, 2,5 pulloa valkoista, yksi pullo mustaa ja vähän punaista sekä harmaata. Valkoista olisi pitänyt laittaa vieläin reilummin, sen hyvä peittävyys vähän hämäsi heikossa valaistuksessa.





Epäonnistuneet raidat korjattiin ensin sähköteipillä, mutta myöhemmin raitoihin käytettiin säänkestävää tarraa.

Teimme parit testit ennen kuin pilasimme yhtään onnistunutta koria





Testeistä rohkaistuneina siirryimme maalaaman ensimmäistä onnistunutta koria ja epäonnistuimme täysin. Emme päässeet maaliin saakka sillä tarroissa käytetty muste levisi maskausnesteen vaikutuksesta ja viimeistelimme tuhon pyyhkimällä levinneet musteet asetonilla. Eli PETG ei kestä asetonia vaikka se muita kemikaaleja aika hyvin kestääkin.

Siirryttyämme kompressorin tuottamaan vakuumiin, kävi pelkomme muotin kestävyydestä valitettavasti toteen. Vakuumi murskasi aika pahasti muottia ja parin korjauskierroksen jälkeen päätimme tehdä uuden version jostain jämäkämmästä materiaalista. Pyörittelimme eri vaihtoehtoja kunnes tulimme siihen tulokseen, että lisätään haastetta hommaan ja tehdään muotti betonista.



Valumuotin saimme tehtyä vanhalla muotilla tehdyistä testikoreista. Muovi niitattiin kiinni hätäisesti kyhättyyn laatikkoon ja toiselle puolelle paljon uretaania tukevoittamaan rakennelmaa. Tässä vaiheessa päätimme myös lisätä detaljeja muottiin, lähinnä konepeltiin erilaisia ilmanottoaukkoja.



Jotta saimme tilavuutta pienennettyä, teimme uretaanista sisäpuolelle pienemmän "muotin".



Tuhlattuamme purkkitolkulla uretaania, kävimme toimeen ja holautimme 60kg betonia valumuottiin. Betoni nosti tilavuuden pienentäjää aika voimakkaasti ja tässä kohdin myös muotin imuaukkojen muoviputket siirtyivät pois paikoiltaan.





Valujäljestä tuli ihan kelvollista, ainoastaan astinlaudat jäivät liian ohuiksi ja jouduimme leikkaamaan ne kokonaan pois. Samalla karsimme muovin venymisestä aiheutuneet pahkurat ja lisäsimme vähän vielä betonia kohtiin joiden arvelimme jääneen ohuiksi. Luonnollisesti muotti tipahti kerran käsistä joten paikkailimme samalla myös ko. tapaturman jälkiä. Saavutimme kohtuullisen hyvin tavoitteena olleen puolentoista sentin keskimääräisen seinämäpaksuuden (poikkeuksena lokasuojien 3cm).







Muotin sisään pursotimme uretaania ilmatilan minimoimiseksi ja jätimme imureikien ohjureina toimineet mehupillit paikoilleen. Suljimme muotin alaosan levyllä johon tuli muutama reikä imukanavia varten. Kanavat jouduimme poraamaan muotista läpi, mutta se ei onneksi ollut älyttömän vaativa operaatio puutteellisista työkaluista huolimatta.



Betonimuotin viimeistelyyn meni aikaa ihan tolkuttomasti. Pääsimme taas lempipuuhaamme levittämään ja hiomaan kipsiä.





Loputtoman hiomisen jälkeen maalasimme muotin vielä hiontamaalilla ja hioimme viimeisen kerran...toivottavasti.



Muotin teko oli hiomista lukuunottamatta hauskaa puuhaa, mutta enää en tekisi muottia betonista. Pelkästään paino aiheuttaa älyttömästi lisätyötä, eikä timanttilaikalla saa meidän taidoilla hionovaraista jälkeä aikaiseksi.

Luonnollisesti olen kuvannut kortille formatoinnin jälkeen pari tuhatta huikeaa kissakuvaa ja ennen näkemättömiä auringonlaskuspektaakkeleita joten kyllä ne taitavat olla iäksi kadonneita valitettavasti. 

Tarpeeksi voimakkaan vakuumin luominen tarpeeksi nopeasti on luonnollisesti onnistuneen muovauksen tärkeimpiä vaatimuksia. Ensimmäisessä versiossa käytimme yhtä imuria, seuraavaksi siirryimme tuplaimureihin ja nyt viimeisimmässä versiossa käytämme kompressoria joka on "käännetty" imemään ilmaa paineen tuottamisen sijaan. Laitteisto ei ehkä voita design-palkintoja, mutta se toimii mainiosti.

Ensimmäisen imurin löysimme Ekotorilta kympillä. Sen teho ei aivan riittänyt joten "lainasimme" tallin omistajan Kärcheriä pariksi. "Akimbona" imurit tuottivat kohtuullista jälkeä, mutta emme olleet riittävän vakuuttuneita systeemin toimivuuteen joten uhrasimme rakkaan Herkules-kompressorin projektille.



Kompressorin virittely projektiin on ollut sen verran härskiä väärinkäyttöä, että en avaa sitä muuta kuin kuvien muodossa.









Sugru on kyllä mahtava keksintö. Mikäli nippusiteet ja jesari pettävät, homman hoitaa mainio kumimössö.

Proof of consept protoja



Laitteiston suhteen olemme yrittäneet saada suuret linjat kohdalleen mahdollisimman nopeasti, välittämättä pienistä virheistä tai ongelmista. Alussa vedimme kaiken uusiksi jos homma ei toiminut tarpeesi hyvin, ja tätä jatkui kunnes saimme kasaan systeemin joka oli mielestämme tarpeeksi hyvä. Sen jälkeen muutimme kehitystavan toiseen äärilaitaan, siirryimme muuttamaan yhtä pientä asiaa kerrallaan ja testaamaan muutoksen vaikutukset ennen seuraavaa muokausta. Silti olemme joutuneet usein palaamaan monta steppiä taaksepäin ja rumbaa on pyöritetty jo liiankin kanssa. Vaikka muutos-testaus-korjaus sykliin on päässyt jo vähän leipiintymään, uskon sen olevan silti hyvä tapa kehittää pieniäkin projekteja. Ja ettei nyt menisi jeesusteluksi niin välillä innostumme tekemään kolme muutosta kerralla ja sitten ihmettelemme mikä niistä oikeastaan vaikutti mihinkin.

Lämmitykseen pohdimme aluksi mm. vastuksin varustettua laatikkoa joka käännettäisiin saranoilla muovin päälle. Muitakin ideoita syntyi vino pino, mutta loppujen lopuksi valitsimme mielestämme yksinkertaisimman toteuttaa. Teimme kakkoskakkosista ja kovalevyistä ylöspäin levenevän laatikon jonka vuorasimme foliolla ja pohjalle asetimme pari terassilämmitintä. Muovi tulee kehikossa laatikon päälle josta se siirretään muotin päälle muovattavaksi kunhan se on tarpeeksi ensin paistunut.

Laatikko oli helppo toteuttaa ja lämmitystehokin on ihan kelvollinen. Lisätehoa saimme lisäämällä lämmittimiä laatikon pohjalle. Kokeilimme myös kattoa laatikolle, mutta se sai muovin lämpenemään liian nopeasti. Olemme hakeneet lämmityksen tasaisuutta muuttamalla lämmittimien kulmia ja paikkoja sekä erilaisin heijastimin ja haemme edelleen optimaalista komboa. Lämmittämiseen liittyy myös pieni, mutta kiusallinen ongelma jota emme ole saaneet ratkaistua. Jos käytetään kirkasta muovia jossa ei voi olla suojakalvoja, miten mitata muovin lämpötila luotettavasti? Olemme kokeilleet infrapunamittarilla, mutta nykyään luotamme enemmän visuaaliseen havainnointiin. Eli kun muovi roikkuu tarpeeksi niin se on valmis.



Kehikko

Muovikehikko on projektin ysinkertaisin osa jonka ainoa haaste on ollut riittävä jäykkyys. Kehikko vääntyy yllättävän paljon painettaessa muovia muotin päälle. Olemme tehneet kehikon alaosan mdf-levystä ja yläosa on kulmaraudoin vahvistettua kakkoskakkosta. Puolet on kiinnitetty toisiinsa pultein/mutterein ja osien välissä on liimattuja kumillevyjä tuomassa pitoa/tiiviyttä muoviin. Olemme jo suunnitelleet uuden version kehikosta ja toteutamme sen kunhan kiireellisemmät asiat on saatu valmiiksi.



Imupöytä

Imupöydässä on yli 1400 käsin porattua reikää ja se on periaatteessa todella yksinkertainen rakenteellisesti. Laatikko on tehty 20mm levyistä siten, että sisällä oleva ilmatila on mahdollisimman pieni. Vakuumilaitteiston putki on liitetty laatikkoon alapuolelta ja sekä putki, että muutkin liitokset on tiivistetty Sikaflexillä. Laatikon päällä on tiivistenauhaa pari kierrosta jotta muovikehikon ja imupöydän väli olisi mahdollisimman tiivis.

Meillä oli älytön määrä älyttömiä ideoita muotin rakentamistavoista, mutta suurin osa niistä kaatui kustannuksiin ja loput karsimme pois puuttuvien käsityötaitojen tai arvioidun työmäärän perusteella. Koko projektin yksi kantavista ajatuksista oli minimoidut kustannukset joten kaikki koneistetut ratkaisut olivat mahdottomia. Tutkimme kyllä erilaisia CNC- sekä 3D-tulostusratkaisuja ja varmaan tulevissa projekteissa nekin ovat jossain määrin mukana, mutta Audi-casessa päädyimme mahdollisimman simppeliin ratkaisuun. 

Ajatuksena oli rakentaa runko uretaanivaahdosta ja solumuovista (Finnfoamista tai vastaavista levyistä). Seuraavaksi piti päällystää runko savella ja viimeistellä kipsillä mikäli tarpeen.

Solumuovin työstö oli alussa vähän haparoivaa, mutta homma lähti rullaamaan koko ajan paremmin kun taidot ja työkalut kehittyivät.





Leikkasimme palat sahalla ja kuumalankaleikkurilla. Palat kiinnitettiin yhteen uretaanivaahdolla ja ruuveilla.



Kuumalankaleikkurin virtalähde katkaisi virrat parin minuutin välein joten jälki oli parhaimmillaanin aika rosoista. Suraavaa kertaa varten pitää hankkia kunnon virtalähde. Lisäksi sulavan solumuovin käry piinaa vieläkin mieltä ja oli todennäköisesti erittäin epäterveellistä joten suosittelen tuuletusta.



Rungon mittasuhteet ja symmetrian saimme kohdilleen (ainakin suunnilleen) pahvisten profiilipalojen ja tulostettujen kuvien avulla. Symmetrian saavuttaminen oli kieltämättä aika haasteellista, varsinkin kun yleensä toinen tyyppi teki oikeaa ja toinen vasenta puolta samanaikaisesti.




Foam-runko hiottuna hiekkapaperilla ja viilalla alkoi muistuttaa jo hieman Audia, tosin se muistutti vahvasti myös Mustangia jostain syystä.


Onneksi muistimme ottaa huomioon imureiät heti alussa. Jälkikäteen niiden tekeminen olisi ollut erittäin hankalaa. Käytimme mehupillejä ja rautalankaa kanavien muodostamiseen. Reikien poraamiseen piti tehdä itse terä koska ei löytynyt valmiiksi yhtään pitkää poranterää. Kuvasta ei näy kunnolla huikean tuotekehittelyn tuloksena syntynyt kärki joka leikkaisi vaikka betonia. 




Muotin runko piti alkuperäisen suunnitelman mukaan peittää kokonaan savella, mutta sen kanssa kävi köpelösti. Käytimme kahta eri savilaatua joista kumpikin kuivui ilman uunia. Toisen laadun kuivuminen oli liian nopeaa ja se lohkeili kokonaan irti rungosta.



Kirosimme ilmassa kuivuvan saven materiaalina alimpaan helvetiin ja siirryimme suoraan kipsivaiheeseen.



Kipsi oli ristiriitaisia tuntemuksia aiheuttanut materiaali. Toisaalta sitä oli helppo ja mukava työstää, mutta toisaalta tuntui ettei "lisäys, hionta, lisäys-hionta" -sykli lopu koskaan.

Laitoin röyhkeästi pystyyn oman aiheen projektille jonka saimme vihdoin sellaiseen pisteeseen, että sitä voi avata muillekin. Kirjoitin samat tekstit myös yksinkertaiseen blogiin, mutta siellä ei ole kommentointimahdollisuutta joten päätin nyt laittaa höpinät tännekin.

Projektin ydinryhmä koostuu kolmesta propellipäästä joilla on intoa enemmän kuin malttia. Rc-autojen pariin ajauduimme pari vuotta sitten jonkin sattuman kautta ja aika nopeassa tahdissa rc-autoihin liittyvää krääsää on kerääntynyt niin, että oli pakko vuokrata oma talli. Homma lähti liikkeelle 1:8 nitroista ja nyt on pääosissa 1:5 bensabuggyt (Smartechx2, Nutech ja Himoto).

Rc-autoilla ajaminen on pirun hauskaa puuhaa, mutta pakko myöntää kaiken muun säätämisen olevan se harrastuksen suola. Automme ovat täynnä toinen toistaan kummallisempia virityksiä joista muutamat jopa toimivat.

Heti alusta saakka pohdimme B-ryhmän rallikorin ostamista nitroautoihin, mutta rungon mittasuhteet olivat truggy-mallisissa autoissa sen verran epärealistiset, että suunnitelma piti haudata. Bensa-autot ostettuamme heräsi kiinnostus rallikoreihin uudelleen, mutta nyt ongelmaksi muodostui se, ettei autoillemme sopivia koreja ollut missään saatavilla. Etsittyämme netistä päivätolkulla koreja turhaan, päätimme tehdä moiset itse jos ei kerran muuten onnistu.

Auton esikuvan valinnassa ei ollut liiemmin ongelmia, Audi S1 ja Lancian S4 olivat suosikkeja mutta Audia puolsi sen askeliväli, joka skaalautui loistavasti meidän rungoille.

Idea vakuumimuokkaukselle tuli puolivahingossa jostain jo unohtuneesta nettiartikkelista ja ensimmäinen varsinainen steppi oli imurin liittäminen rei'itettyyn ruuvipurkkiin ja jostain työkalupakkauksesta löytyneen polykarbonaattipalan imaisu pullonkorkin ympärille. Hämmästys oli melkoinen kun puolen tunnin virittelyn jälkeen saimme muovin oikeasti asettumaan nätisti korkin ympärille. Se olikin viimeinen helppo ja nopea steppi projektissamme jonka vaiheita ajattelimme vähän avata tässä "blogissa" tai miksikä moista soopaa nyt haluaakaan kutsua.

Valitettavasti onnistuin tuhoamaan noin 250 projektikuvaa formatoimalla väärän muistikortin kamerasta, joten pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin. Tunarointi harmittaa ennen kaikkea sen vuoksi, että kameralla oli otettu paljon kuvia itse vakuumimuovauslaitteista (vakuumipumppu, lämpölaatikko, imupöytä ja muovikehikko) kun taas kännykällä on otettu enemmän kuvia muotista.

Audi Sport Quattro S1





Diy pätkä-Quattro.

Runko

Smartech Thunderbolt 4WD Bensa buggy
Moottori: 28cm³
Pituus: 700mm
Leveys: 460mm
Akseliväli: 520mm
Paino: 12Kg
Päivitykset:
- Carsonin tehoputki
- kaasuservo Orange-Power DS24/5
- ohjauksessa Savöx SV-0235MG
- paremmat diffit, alumiinisia tukivarsia sun muuta pientä päivitystä
Sijainti: Varsinais-Suomi

Kori

Audi Sport Quattro S1, 1986 Monte Carlo
1,5mm PETG
Pituus: 1000mm
Leveys: 460mm

Lainaus käyttäjältä: maukkadamngod - 29.01.14 - klo: 11.37
No nyt!!!!!!

http://www.losi.com/Products/Default.aspx?ProdID=LOS05000

Aika huikea, pitääkin laittaa suunnitelmat uusiksi seuraavan auton suhteen.

On tuo kyllä ihan järjettömän hieno, ei voi olla kuin kateellinen.

Lainaus käyttäjältä: Micco - 09.03.13 - klo: 20.01
http://rc-car-online.de/shop/en/products/y1147-y1147-failsafe-with-kill-switch-and-diagnostic-leds-best-quality-fits-for-all-transmitters-1-pce-.html

Onkos jollain kokemusta tästä failsafesta, lähinnä onko hankkimisen arvoinen, vai pitääkö ostaa vaan kalliimpi eli killerbeen tuote.

Mahtaako tuo linkin failsafe toimia jos sen kytkee kaksikanavaisen radion AUX kanavaan.

Minulla on toiminut tuo moitteetta vaikka on ollut lunta koko koppa täynnä välillä. Tosin se on ollut käytössä vasta kuukauden joten ei nyt vielä voi mennä liikaa hehkuttamaan. Suojasin sitä vähän upottamalla molemmista päistä plasti dippiin pari kertaa.

Ai niin ja minulla se on kolmekanavaisessa radiossa joten en osaa sanoa tuosta kaksikanavaisesta mitään.

Minuakin kiinnostaisi kovasti kaikki tieto tuosta mxb5:sta mutta jos pitäydytään aiheessa niin varsinkin nuo siihen suositellut putket. Jetprota näin toisella forumilla jo suositeltavankin, onko muita hyviä ehdokkaita?

Kiitos vinkeistä.

@Lerppu86: En ole kuin nyt kerran tohtinut ajaa kovemmalla pakkasella (-20 astetta) mutta eipä siinä kelissä sormet kovin kauaa taivu.

Samaa ongelmaa tuntuu kuitenkin ilmenevän oli pakkasta kuinka paljon tahansa ja olen kuvitellut, että kaasari jäätyy lähinnä nollan ja miinus kymmenen asteen välillä. Siksi siis kyselinkin vinkkejä kun kävi mielessä josko hyytyminen olisikin ollut jostain ihan muusta kuin kaasarin jäätymisestä kiinni.

No, pitää kehitellä sitä ilmaohjuria vähän lisää josko se auttaisi ongelmaan.

Oletteko suojanneet kaasaria mitenkään erityisesti pakkasilla? Nyt kun olen ajellut pakkaskeleillä niin jonkin aikaa auto toimii hyvin, mutta ennen kuin tankki on tyhjä niin kone hyytyy ja sen jälkeen ei lähde millään käyntiin. Pienen sulattelun jälkeen lähtee käyntiin mutta ei kestä yhtään kaasua ja kokonaan tilanne normalisoituu vasta kun on yön yli ollut lämpimässä.

Olen vaihtanut ilmanputsarin kokonaan uuteen, kokeillut laadukkaampaa tulppaa, tehnyt kevyen suojan kaasarin eteen ja ilmaohjurin vauhtipyörältä kaasarin kurkulle. Tosin en ole varma toimiko se ohjuri parhaalla mahdollisella tavalla mutta joka tapauksessa mikään noista ei tunnu vaikuttavan mitenkään vaivaan. Lisäksi on kummallista, että hyytymistä tapahtuu myös todella kovilla pakkasilla vaikka ilmankosteus olisi suhteellisen pientä. Sellaisen kyllä huomasin, että nyt käytössä oleva HPI Bajan ilmanputsarin ulompi vaahtomuovi on aika huurteessa joten voisiko se kuitenkin kerätä liian paljon kosteutta ilmasta?

Alkaa ideat loppumaan kesken.

Mites olisi ilmapallo materiaalina?
Vähän "rankempi" ratkaisu pyörän sisäkumista http://youtu.be/hAKkJ2vyMow

Oli kyllä tiedossa ettei todennäköisesti kestä vastari 2s lipoa, mutta kokeilin silti ihan piruuttani.

Mikäli oikein olen tulkinnut niin pitänee ostaa joku bec tai regulaattori jotta vastarin saa pysymään hengissä tuolla lipolla tai tietty suuremmat voltit kestävä vastari.

Tänään saapui auto ja siinä ei sinällään ole (vielä ainakaan) mitään vikaa, mutta menin hölmöyksissäni tilaamaan siihen Savöx SV-0235MG servot jotka on juuri sen verran liian isot etteivät mahdu kunnolla. Ei kenelläkään mitään hyviä patenttiratkaisuja olisi liian isojen servojen kiinnityksille? Tilaamaani versio ei sisältänyt servoja eikä radiota joten nyt taivuttelin pellistä väliaikaiseksi ratkaisuksi servotuet mutta silmät vuotaa verta kun ne on niin kamalat.

Toinen takaisku liittyy radioon, tai oikeastaan vastariin. Ostin halvimman mahdollisen HobbyKingin markan radion ja ei tainnut vastari kestää 7,4 voltin jännitettä, meni ykköskanava pimeäksi juuri kun ilahduin radion toimivuudesta.

Sellaista vielä utelisin josko tuon kaasarin säädöistä olisi jotain nyrkkisääntöä? Laitoin nyt H-neulan 1,25 ja L-neulan 1,50 asentoihin eikä mitään tietoa ovatko sinne päinkään mutta tuollaisiin arvoihin jossain törmäsin.

Kiitos vinkeistä mexico.

Uskaltauduin tilamaan tuollaisen putken: http://rc-car-online.de/shop/en/products/cs_905046-905046-carson-tuned-pipe-for-carson-gas-devil-crt-4x4-conrad-hell-devil-smartech-titan-set.html

Ilmanputsarikin piti tilata samalla, mutta en ollut varma minkälainen pitäisi ottaa joten päätin jättää seuraavaan tilauskertaan. Millainen jousi kytkimeen kannattaa ostaa? Käykö esim. tuo: http://www.nokianvenehuolto.com/kytkinpaketti-8000rpm-jousella-p-905.html

Yllättävän hankala löytää tietoja siitä, onko jokin osa vain CY:lle tai Zenoahille, tai sitten hakutekniikkani on vain väärä.

Parin seuraavan arkipäivän sisällä pitäisi auton saapua mikäli jouluruuhkat eivät ole ihan täysin sotkeneet koko lähetystä. Tämä on kyllä mahtavaa kun aikuisenakin pääsee lapsuuden joulufiiliksiin :)

On kyllä loistavaa tarinaa tässä ketjussa ja uskaltauduinpa tilaamaan itsekkin Thunderboltin.  Olen lukenut forumeita ja muita keskusteluja kilometritolkulla ja toivottavasti olen varautunut edes kohtalaisesti ensimmäisen bensavehkeen saapumiseen, mutta semmoinen on jäänyt askarruttamaan, että mistä tuohon kannattaa tilata osia (vara ja päivitys) jos jotain ei siis löydy Nokianvenehuolto.com:sta?

Mikäli olen ymärtänyt oikein niin kohtalaisen hyvin nuo Nutechin osat sopivat ja myös jotkut FG:n. Mites muutoin, onko Eurooppalaisia nettikauppoja joista kannattaa etsiä? Tuommoisen jo löysin: http://rc-car-online.de/shop/en-startseite.html