Kyllähän niillä c-10 autoilla voi matollakin ajaa. Joskus olen itseasiassa näin mattokauden loppupuolella tehnytkin, kun alkoi c-12 kyllästyttämään. Muistaakseni pysyin normaalilla mattoautoille rakennetulla radalla aivan kiitettävästi c-12 kuskien kyydissä ja tiukoissa tilanteissa suuremmasta koosta oli hyötyäkin ;-)

Mutta siis jos mattorata rakennettaisiin isoon saliin ja sopivan jouheaksi niin ihan hyvin siinä voisi olla lisäluokkaa touringkisojen yhteyteen vaikka vain vanhojen aikojen muistoksi. Voisimpa jopa ilmestyä viivalle pitkästä aikaa, jos näin joskus tehdään. Ulkokisoihin lähden vain siinä tapauksessa reissaaamaan, että sää-Mette lupaa poutaa 99,99% varmuudella...

Tais olla viimeiset kisat joskus tuossa 90-luvun loppupuolella. Luokan taisi "tappaa" viheliäiset säät. Kisaajat kyllästyivät jatkuviin sateisiin, jotka osuivat aina kisaviikonlopuille. C-10 autoilla ja solukumirenkailla ei ajeta metriäkään, jos rata on vähänkin kostea.

Tokihan joskus ajettiin sateessakin krossiautojen renkailla (mm. yksi SM-kisa), mutta silloin ei kyllä voinut enää rata-autoilusta puhua.

Mapit on toisaalla ja pääsen tutkiskelemaan niiden sisältöä vasta joululomalla seuraavan kerran. Joten jos jaksat odottaa siihen saakka, niin nappaan ne mukaan palatessani takaisin sorvin ääreen tammikuussa.

Multa kyllä löytyy kotipuolesta kaikki vanhat Jakoset Oy:n esitteet, kerhotiedotteita, kisatarjouksia vuodesta -87 eteenpäin ja löytyy myös esitteet/tiedotteet siitä lyhyestä jaksosta, jolloin Sillanpään Arska myi AP:n kamoja ennen Dantomin aikaa (Dantomin esitteet ja tiedotteet on toki tallesssa kans). Myös lähes kaikkien merkittävien suomessa ajettujen mattokisojen tulokset vuodesta -88 tuonne 90-luvun ensimmäiselle puoliskolle on mapissa. Sitten on tallessa myös ne SP II:n, SP-12:n, SP-12G:n ja SP-12 G2:n ohjekirjat.

Autojen eroista en jaksa edes ruveta tässä kirjoittamaankaan kaikkea, mitä tulee mieleen. Lyhyesti voisi todeta, että SP II:n oli hieno auto. SP-12:n peräpito oli mahdottoman hyvä (aika tarkka pitoaineen annostelussa), mutta etupää ja takapää vähän niinku eri paria. SP-12 G taas oli hiukkasen aliohjaava ja G2:n puolestaan hieman rauhaton, koska akseliväli oli muistaakseni n. 0,5 senttiä lyhyempi kuin G:ssä.

Matskua siis kyllä löytyy "mappitolkulla" ja muutamia video/TV-pätkiä  mattokisoista 80-luvun lopulta.

Ihan tulee ns. hyvät ajat mieleen, kun katseli noita kuvia vanhoista Corallyn autoista.

Itseäni on monta kertaa harmittanut, kun tuli myytyä se SP II:n aikoinaan pois. Oli muuten ihan vimpan päälle viimeistelty tuote, joten siitä kyllä mielellään maksoi hieman enemmän kuin sen aikaisista kirveellä veistetyistä assoista. Seuraava malli SP 12 olikin jo sitten huomattavasti halvemmalla tehty peli. Taisi Corallyn tehtaan omistajille iskeä rahanhimo...

Hassua muuten, että uudessa SP12 M:ssä on menty takaisin SP II:n aikaista eturipustusta kohti...

Ai niin oli tuossa autossa yksi huonokin puoli. Ohjauspaloja kului kuin liukuhihnalta. Olivat jotain hiilikuitusekoitetta ja aivan liian haurasta ja ohutta materiaalia.

Löytäisinköhän jotain vanhoja kuvia SP II:sta ilman koria, täytyypä penkoa... AP:n luettelot nyt ainakin on tallessa edelleen!

joo